torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

On taas se aika vuodesta, kun ruoka on iso osa päivää. Toivotamme siis hyvää joulua!

Olkoon joulupäivät kivuttomia, toimikoon vatsa oikein (jotta pystytte nauttimaan vapaista) ja maistukoon ruoka!
Kärsikäämme vasta joulupäivien jälkeen.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Vessapassin onnellinen omistaja

Tein vihdoin ja viimein sen fiksun päätöksen, että liityin Chron ja Colitis Ryn jäseneksi. Päätökseen vaikutti oikeastaan vain ja ainoastaan se, että liittymällä sain paljon puhutun Vessapassin. Päätin, että nyt saa loppua kotiin jumittaminen vain siksi, ettei kaupungissa ole ilmaisia vessoja tarpeeksi. Josko tämä auttaisi taas sosiaalistumisessa.

Niin, jos ei joku vielä tiennyt, niin myös me IBS-diagnoosiset olemme oikeutettuja kyseiseen passiin. Tämä oli itsellenikin aika yllätys, mutta positiivinen sellainen. Liittyessä jäseneksi tulee vain valita IBS diagnoosiksi.
25€ vuodessa ei tunnu kovin pahalta, jos sillä saa helpotusta julkisille paikoille. Toki passia vilauttaessa antaa sen kuvan, että sairastaa tulehduksellista sairautta, mutta se lienee pieni hinta siitä, että pääsee ajoissa vessaan.

Jäsenkortin mukana sai kivan tietopakettipläjäyksen ja muutamia IBD-lehden menneitä numeroita. Meikäläinen lähtee niitä lukemaan.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjavinkki suolistovammaisille

IBS:ää sairastavalle ruoka on karmea kaveri. Aluksi et edes tiedä, mitkä ainesosat sopivat, mitkä eivät. Tuskailet sitten sen kanssa, uskallatko syödä mitään vai oletko suosiolla syömättä. FODMAP on sana, joka vilahtaa joka välissä, ja jatkuvasti hoetaan, että FODMAP-dieetistä on apua.

No mites hitossa täysi vatsanoviisi sitten tietää, miten FODMAP-dieetille ryhtyä? Ei mitenkään. Itse olin aluksi aivan ulalla asiasta ja pelkäsin kaikkea. Luin tietoa netistä, mutta välillä tiedot ovat ristiriidassa keskenään. Sitten törmäsin kirjaan, josta ajattelin saavani apua. Ja jonkin verran sainkin.

Kuva täältä
Tässä on helppo, selkeä opas, jota suosittelen jokaiselle IBS-diagnoosin saavalle. Se alkaa yleisellä selostuksella FODMAPista, siihen kuuluvista ruoka-aineista ja jopa vatsavaivoista (se jopa johdattaa lääkäriin, mitä harvat oppaat tekevät). Tuntuu, että sen kirjoittaja/kokoaja on ruuansulatusvaivainen, sillä siinä puhutaan vaivoista, jotka jokainen meistä voi allekirjoittaa.

"Et viihdy ulkona ja julkisilla paikoilla, koska et voi olla varma, milloin täytyy päästä vessaan. -- Kieltäydyt kutsuista tilaisuuksiin, koska sinun pitää olla lähellä kotivessaa."

Kuulostaa tutulta, eikö? Näistä kuvailluista vaivoista vatsavaivainen tunnistaa kyllä itsensä.

Teoksen etu ei kuitenkaan ole siinä, että se luettelee KYLLÄ- ja EI-listat sallituista ruoka-aineista (minkä se toki tekee, hyvin selkeästi) ja antaa FODMAP-ystävällisiä ohjeita, vaan se, että siinä on 2 viikon ruokasuunnitelma. Eli jos olet juuri saanut diagnoosin, etkä tiedä, millä helpottaa oloasi, tässä on hyvä aloitus. Ohjeet sopivat myös Chronia tai colitis ulcerosaa sairastaville.

Ohjeet on lajiteltu ruokajakoihin (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen jne) ja jokaisen kohdalla ne on lajiteltu vielä akuuttiin vaiheeseen sopiviksi (nämä ohjeet eivät sisällä FODMAPeja) ja kohtuullisesti FODMAPeja sisältäviin annoksiin. Kaiken kaikkiaan siis kelpo systeemi. Kahden viikon ajaksi on jokaiselle päivälle jokaiselle aterialle eri annos, joten näihin resepteihin ei kyllästy. 

Suosittelen todella lämpimästi etsimään kirjan käsiin. Kirjastoissa sitä tuntuu olevan, Sen voi tilata Adlibriksestä tai Cdon.comista (täältä edullisimmin). Suomalaisesta kirjakaupasta sen voi tilata, kenties löytyy jopa myymälästä paikan päältä.

Lopuksi haluan jakaa kirjasta suosikkireseptini, joka toimii aamupalana, välipalana tai iltapalana. Hyväksi todettu, siskojenkin hyväksymä. Ei sisällä FODMAP-aineksia lainkaan.


Tattariletut
8 lettua, 4 annosta
  • 4 isoa munaa
  • 2 ½ dl makeuttamatonta mantelimaitoa
  • ripaus merisuolaa
  • 2 ½ dl tattarijauhoa
  • 2 rkl kookosöljyä

1. Sekoita munat, mantelimaito ja suola. Lisää tattarijauho. Sekoita, kunnes taikina on tasaista.
2. Kuumenna lettupannu tai pieni paistinpannu. Lisää kookosöljyä niin, että se peittää ohuelti koko pannun.
3. Laita runsas desilitra taikinaa pannulle. Sekoita ja anna levitä tasaisesti pannuun.
4. Vähennä pannun lämpöä ja paista noin kaksi minuuttia, kunnes letun alapinta on kullanvärinen. Käännä lettu ja paista toista puolta noin minuutti.
5. Siirrä valmiit letut lämpimään, kun paistat loput letut. Tarjoile heti.
6. Letut voi tehdä myös etukäteen. Laita väliin leivinpaperia, niin ne eivät tartu toisiinsa. Ne säilyvät jääkaapissa noin 3 päivää tai pakastimessa kaksi kuukautta.



Etukäteen voin antaa vinkkinä, että tällä nestemäärällä taikina on aika tynkkyä. Voi siis vähentää jauhojen määrää hiukan tai lisätä nesteen  määrää. Jostain syystä näitä tehdessä myös käryää ja paljon (johtuneekohan kookosöljystä vai tattari/mantelimaitoyhdistelmästä, en tiedä), joten kannattaa avata ikkunaa tai pistää liesituuletin huutamaan tai ottaa suosiolla paristo irti palovaroittimesta. Olen myös säilyttänyt näitä jääkapissa yli 3 päivää, enkä pilalle huomannut menneen.

Näiden kanssa voi tarjoilla mitä vain. Kirja ehdottaa voita ja sitruunamehua, tai munakokkeli- tai kalkkunatäytettä. Itse rakastan näitä lorauksen vaahterasiirappia kanssa. Vaahterasiirappikin on FODMAP-ystävällinen, kun määrät pitää matalana (ohje on muistaakseni 1 rkl?).


Onko teillä jotain kirjavinkkejä suolistovammaisille?

torstai 12. marraskuuta 2015

Just IBS things

Kaikkihan tietävät nämä just x things -meemit? Eli vaikka just girly things: "Waking up to the sunlight". Ja kuvassa komeilee sänky ja auringonpaiste. No, vaikket tietäisikään, niin tämä tuo silti iloa: Tumblrista bongasin "Just IBS Things" -blogin, joka siis kuvaa meitä IBS-suolistovammaisia! Sieltä löytyy sellaisia helmiä kuin nämä:



Tässä muutama, lisää löytyy mainitsemastani blogista eli Just IBS Things . Tumblrista löytyy myös monia muita IBSään liittyviä blogeja, joten jos satut kyseistä portaalia käyttämään niin suosittelen katsastamaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vertaistuki

On tainnut olla aikaisemminkin puhetta siitä, kuinka tärkeää vertaistuki loppupeleissä on. On helpottavaa päästä juttelemaan jollekin, joka tietää, kuinka hankalaa/raivostuttaa/masentavaa on elää toimimattoman vatsan kanssa. Moni ei-vaivainen ei jaksa kuunnella selostusta siitä, kuinka olosi on kuin ilmapallolla tai kuinka p*ska lentää, koska menit syömään vahingossa väärää ruokaa. Monesti taas toisen suolistovammaisen kanssa voi puhua asiasta ummet ja lammet.

IBS:lle löytyy yllättävän vähän vertaistukea netissä. Tai sitten on niin syvälle netin uumenissa, etten ole onnistunut kaivamaan sitä esille. Tämän foorumin olen löytänyt (sitä olen tainnut mainostaakin), mutta valitettavasti se ei näytä olevan hirveän aktiivinen. On siellä nyt tämän vuoden puolella kirjoitettua viestejä, mutta silti.

Nyt kuitenkin Crohn ja Colitis Ry on huomioinut tavallista enemmän meitä IBS-läisiä ja perustanut Facebookiin IBS-vertaistukiryhmän.

kuva Chron ja Colitis Ry:n Facebookista
Ryhmä löytyy täältä (se on suljettu, joten ulkopuoliset eivät pääse sitä näkemään), ja jäseneksi pääsee painamalla liittymisnappulaa ja kertomalla itsestään yhdelle ryhmän ylläpitäjistä. Näin siis vältetään feikkiprofiilit ryhmässä. Vielä tuolla on vähänlaisesti väkeä, mutta uskoisin sen kasvavan.

Eli sinne vaan!

(Tätä postausta ei ole toteutettu yhdessä Crohn ja Colitis Ryn kanssa, vaikka siltä saattaa vaikuttaakin.)

lauantai 22. elokuuta 2015

Melkein mainos


Nyt on vähän pakko mainostaa, vaikkei siitä maksetakaan. Kyseessä on nimittäin tuote, jota suosittelen ainakin IBS:tä eli ärtyvästä suolesta kärsiville. Tai henkilöille, jotka kärsivät vastaavista vaivoista. Kyseessä siis henkilökohtainen paras ystäväni arkena eli Vi-Siblin.


Vi-Siblin, kuva täältä
Jos haluaa, tätä voi tavallaan kutsua lääkkeeksi, vaikka sellaisia ei IBS:än varsinaisesti ole. Tällä nyt on jonkin verran tutkittuja perusteita sille, miksi sitä suositellaan. En edes yritä esittää tietäväni, miten se toimii ja mitkä osat siinä tarkalleen vaikuttavat, mutta voin kertoa, että siitä on apua!

Vi-Siblin on reseptivapaa tuote apteekissa, mutta lääkärillä käydessä saa samalla (tai halvemmalla?) hinnalla isomman paketin. Sisältö vain sekoitetaan veteen (ei pidä ihmetellä, se ei varsinaisesti sakeudu, on vain helpompi nauttia) ja juodaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti sekoitetaan ruokaan ja juodaan lasillinen vettä päälle. Kyseisestä tuotteesta saa sen kuvan, että se ei maistu miltään tai että se on jopa hyvänmakuista, mutta rohkenen olla eri mieltä. Pahimmillaan (jos hörppään tuota mössöä liian nopeasti) se aiheuttaa itselläni lähes oksennusrefleksin.

Olkoon pahanmakuista taikka hyvää, niin kyllä siitä apua on. Itselläni se ainakin tasapainottaa vatsan toimintaa eikä tarvitse jatkuvasti pelätä yllättäviä ääniä tai tuntemuksia. Ei se kaikkia ongelmia poista (ainakaan siinä määrissä, mitä itse sitä käytän), mutta helpottaa, ja saa olon varmemmaksi. Pahimpina kausina siitä on varsinkin apua. Esimerkiksi perjantaina olin aivan stressaantunut, koska jouduin uuteen tilanteeseen ja tuntemattomien ihmisten joukkoon, ja samalla myös kauhuissani, minkä seurauksena koko vatsani toiminta heitti häränpyllyä, mutta tämä vähän tasasi sitä. Samalla tavalla esimerkiksi kuukautisia ennen tästä on apua.

Toki, koska IBS on kaikilla vähän erilainen, ihmisillä voi olla eri tuntemuksia. Koska itse olen enemmän ummetuspainotteinen vatsaltani, tämä tehostaa vähän sen toimintaa. Ripulipainotteisilla se taas hidastaa (tai normalisoi) toimintaa. Olisi ihan kiva kuulla muiden kokemuksia! IBD-läisillä en tiedä tehosta tai hyödystä, mutta kertokaa toki, jos tätä teille suositellaan!

Sen verran kyllä ainakin ärtyneen suolen ihmisille huomautan, että muistakaa ehdottomasti valita tämä (tällä hetkellä) oranssin värinen paketti! Itselleni lääkäri määräsi ensin toista ja vasta kotona huomasin, että tuo toinen (Vi-Siblin S) sisältää sorbitolia. Sorbitolihan kuuluu IBS:stä kärsivien ehdottomaan no-no -listaan, koska on sokerialkoholi ja sitä kautta FODMAP-hiilari eli luo kaasua paksusuolessa eli aiheuttaa kipua ja vatsan sekoitusta. Joten tarkkana kuin porkkanat!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ihania viestejä

Me ollaan täydellisen huonoja bloggaajia. Jos ihan rehellisiä siis ollaan. Siitäkin huolimatta, olemme saaneet ihania viestejä niin kommenttibokseihin kuin sähköpostiinkin. Kiitos niistä! Pyrimme vastailemaan heti kun huomaamme, mutta tuo sähköposti ei tosin kaikista aktiivisimmin ole tarkkailun alla, pahoittelemme siis, jos tuntuu, ettei viestiisi vastata. 

Viestejä saa kuitenkin aina laittaa, vaikka tosiaan kommenttina tai osoitteeseen suolistovammaiset@hotmail.com .

Heitelkää vaikka kysymyksiä tai ehdotuksia siitä, mistä haluaisitte lukea? Onko se ruokavaliosta, yleisestä elämästä, muiden ihmisten suhtautumisesta... Kysykää pois!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

"11 kysymystä" haaste, finally!

Onko edellisestä kirjoituksesta jo kolme kuukautta?? Härregööd ja auta armias.

Kolme kuukautta pähkinänkuoressa: fyysinen terveys edelleen ihan hyvä, asunto edelleen ihana, ensimmäinen amk-vuosi ohi ja siihen liittyen yksi ensi-ilta sekä kolme muuta projektia (kevät oli yllättävän täyteen tupattu) taputeltu, ja uusi projekti työn alla. Tällä kertaa olen pyytänyt itselleni tuottajaparin. Kesä on mennyt opiskellessa vähän lisää, sekä mm. Provinssissa. Saatettiin törmätä, varsinkin jos kävit Cargo-anniskelualueella la-su-yönä ostamassa alkoholia. Olin siis myymässä sitä. :D

Just nyt en osaa oikein kertoa mitään, niin paljon on ehtinyt tapahtua että olen itsekin ihan ymmälläni. Siispä sen sijaan vastailenkin näihin haastekysymyksiin, jotka Venla lähetti jo toukokuussa!

1. Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
Ratsastus on ainoa "virallinen" harrastus, joka mulla on ikinä ollut. Harrastin sitä 8 vuotta lapsuus- ja teini-iässä. Ratsastin aina koulua, esteistä en tykännyt yhtään. Edelleenkin mulla on jatkuva kaipuu takaisin hevosen selkään, mutta hittovie kun se maksaa mansikoita. "Epävirallisina" harrastuksina olen hamassa menneisyydessäni ilmoittanut lukemisen, kirjoittamisen ja kavereiden kanssa hengailun. Nykyään ilmoittaisin varmaan uusista (leffa)projekteista haaveilun, tulevaisuuden suunnittelun ja kavereiden kanssa hengailun.

2. Pelkäätkö jotain eläintä, miksi?
Hämähäkkejä ja ampiaisia (jos ne lasketaan tähän kastiin). Hämähäkit on rumia, ällöttäviä ja yleensä ihan liian nopeita ja ne saattaa hyppiä! Gaaaah. Ampiaiset pistää. Mua ei ole yksikään ikinä pistänyt, mutta pelko on silti olemassa.

3. Kuinka hemmottelet itseäsi?
Syön jätskiä, katson huonoja komedioita enkä poistu kotoa koko päivänä. For real. Olen erittäin hyvä lojumaan koko päivän sängyssä pyjama päällä.

4. Vaikuttaako ihmisen pukeutuminen suhtautumiseesi häneen?
Haluaisin sanoa ei, mutta se lienee vale. Varmasti kaikki saa uusia ihmisiä tavatessaan heistä tietyn (alitajuntaisen) mielikuvan heidän pukeutumisensa perusteella. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että nämä mielikuvat ainakin mulla kaikkoaa varsin nopeaan, kunhan alan juttelemaan tyypille (siis olettaen, että tämä paljastuu erilaiseksi kuin mitä kuvittelin). Elikkä joo, minunkin alitajuntaani on iskostunut tiettyjä mielikuvia tietynlaisesti pukeutuvista ihmisistä, mutta harvoin nämä mielikuvat osuvat oikeaan, eikä mua haittaa ollenkaan olla väärässä tällaisissa asioissa. Harvoin myöskään annan mielikuvieni vaikuttaa siihen miten kohtelen uusia ihmisiä. Ole kiltti kaikille jne.

5. Mitä teet yleensä ystäviesi kanssa?
Rehellisesti? Istun pubissa. :D Tai kahvilla. Nyt kesällä myös pikniköidään. Juorutaan, parannetaan maailmaa, suunnitellaan tulevaa, nauretaan ja joskus vähän itketään.

6. Millä sivuilla vietät netissä eniten aikaa?
Facebook, Youtube, Buzzfeed, Gmail, kaikki opintojen kannalta tärkeät sivut, mol.fi..

7. Kahvi, tee vai kuuma kaakao?
Kahvi! ♥
 
8. Mikä on ääni, joka saa sinut aina iloiseksi?
Rakkaiden ihmisten nauru, ovikello silloin kun odotan jotakuta kylään, lause "mulla ois yks projekti työn alla, kiinnostaisko sua tulla siihen tuohon-ja-tohon hommaan?". Jäätelöauton tunnari.

9. Millaisena näet hyvän elämän?
Saa tehdä sitä työtä mitä rakastaa, oli se sitten presidenttiys tai lastenkasvatus tai mitä vaan siltä väliltä, ympärillä on ihmisiä jotka rakastaa/joita rakastaa, ja rahaa on sen verran että jos tekee mieli ostaa jäätelöautosta jätski niin on varaa ostaa sellainen. Eipä siihen paljon muuta tarvita.

10. Millainen oli ensimmäinen kertasi moottoriajoneuvon ohjaimissa?
Haha, olin 14 (vai 13?) vuotta vanha ja ajoin sukulaisten mönkijää maalla. Takana istui pikkuserkku, joka oli kauhuissaan kun kiihdytin ehkä hiukka liikaa metsätiellä.

11. Minkä oppiaineen lisäisit peruskoulun opetussuunnitelmaan? Minkä poistaisit?
Tjaa. Varsinaisista oppiaineista en tiedä, mutta kaiken sen "tupakka tappaa, alkoholi on pahasta, don't have sex or you will get pregnant and die" -paasauksen ohelle lisäisin oikeasti fiksua opetusta seksuaalisista suuntautumisista ja sukupuolista, niiden moninaisuuksista ja siitä miten on ookoo jos on vähän hukassa itsensä, seksuaalisuutensa ja/tai sukupuolensa kanssa. Lisäksi mä haluan että kouluissa puhutaan enemmän mm. rasismista, seksismistä ja feminismistä (vai puhutaanko näistä ollenkaan? omasta peruskoulusta on jo liian kauan, en muista), ja kerrotaan että nämä(kään) A) ei kosketa vain nk. ensimmäistä maailmaa ja B) ei ole "menneen talven lumia".

Huuh, tulipas avautuminen. Lyhyesti: haluan, että kouluissa puhutaan tärkeistä, jokaista ihmistä koskettavista asioista, joista siellä ei vielä puhuta (tarpeeksi). Toki on myös tärkeää kertoa että tupakka aiheuttaa syöpää, alkoholiongelma on tosi juttu, huumeet ei kannata ja suojaamaton seksi tuntemattoman kanssa on vitun typerää ja turhaa maassa, jossa 20 kappaleen paketti kortsuja maksaa vaan kympin (tästä pääsisin mukavalla aasinsillalla aiheeseen "miksi helvetissä ehkäisy ei ole aina ilmaista kaikille", mutta ehkä jätän sen paasauksen tällä kertaa). Mutta on myös paljon tärkeitä aiheita, joista kouluissa ei hiiskutakaan. Ja se vituttaa.

En myöskään varmaan poistaisi mitään, mutta muuttaisin joidenkin oppiaineiden opetustyyliä. Liikuntatunnit heti ekana kokisivat rajun muutoksen... traumat koulun liikuntatunneista ovat tosia ja juurtuvat syvälle.

Puuuuuh, olipa siinä taas tekstiä. En nyt haasta ketään koska höm, en taida seurata yhtään blogia enää... ainakaan säännöllisesti. Tai no, voin haastaa Pian, mutta tähän samaan blogiinhan se kirjoittaa.

Nähdään taas kunhan saan jotain aikaiseksi kirjoitettua! Toivottavasti siihen menee vähemmän kuin kolme kuukautta.


Se oon mä (viime huhtikuussa enskareissa)! Mulla on nykyään sininen tukka! Siistii.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Työskentely ja muuta löpinää

Puhun taas pitkästä aikaa lempiaiheestani eli työelämästä. Työelämästä on kiinnostavaa puhua jo vain sen takia, että se on iso osa suurimman osan ihmisistä elämää. Ilman työtä ei ole rahaa, ilman rahaa et pärjää. Kun jokin hankaloittaa työelämää, se väistämättä on mielessä päällimmäisenä.

Minähän periaatteessa työskentelen elintarvikkeiden kanssa, joten tällaiset vatsavaivat ovat erityisen häiritseviä. Kun vatsallasi on paha päivä, ei kauheasti huvittaisi liikkua elintarvikkeiden välissä. Vaikka tietenkin pidän huolta hygienista eikä meillä ole juuri pakkaamattomia elintarvikkeita, välillä iskee pieni jännitys. Entäs jos et esimerkiksi vain ehdi vessaan?

No, minullahan on helppoa loppupeleissä, kun kyse ei ole ruuanvalmistuksesta eikä tosiaan pakkaamattomista elintarvikkeista. Silti säälin niitä, joiden unelma-ala on ruuanlaitossa tai ruoka-aineiden valmistuksessa.
Meillähän on kolmas sisko, jonka unelma-ammatti on leipuri-kondiittori. Hänellä ei ollut aikaisemmin mitään, mutta nyt viimeisen vuoden sisään hänkin on alkanut oirehtia. Onneksi diagnoosi oli kuitenkin IBS eikä Petran IBD tai vastaava, mutta toisaalta ikävää, sillä mitään virallista hoitomuotoahan ei ole. Paska tuuri.

Tämä kolmannen sisaruksen "sairastuminen" sai miettimään, että tässäpä olisi jollekin geenitutkijalle loistava tilaisuus! Onhan se todennäköistä, että kaikilla saattaa olla jotain, mutta mielenkiintoista olisi selvittää, selittäisikö joku geenimutaatio kaikkien vammat. Itsehän epäilen äidinpuoleista linjaa, sillä ilmeisesti myös äidillämme on (ollut) vastaavia vaivoja ja samoin äidinäidillämme. Kauhulla toisaalta odotan, siirtyykö tämä omille lapsilleni tulevaisuudessa. 

Suolistovammaisuutta ei ole kauheasti tutkittu, koska onhan kyseessä varsin uudet vaivat ja taudit, jotka ovat osittain kaiken tämän teollistuneen ruuan ynnä muiden huonontuneiden elintapojen aiheuttamaa. Tuskin näistä sairauksista ja vaivoista muuten kärsisivät lähinnä länsimaalaiset pullamössöihmiset.
Pitäisi saada enemmän ihmisiä tutkimaan vaivojen ja sairauksien aiheuttajia sekä niiden mahdollisia perinnöllisyystekijöitä. Mutta ketä kiinnostaa, kun sairaus tai vaivat eivät ole kiinnostavia ja ns. mediaseksikkäitä?


|| kirjoittaja pidättää oikeuden valitukseensa, sillä kärsii kirjoitushetkellä antibioottikuurin aiheuttamasta ripulista