keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Työssäkäyminen

Tiedättekö, mikä vituttaa eniten (tai ehkä toisista eniten) suolistovammassa? No se, että se perkele tuppaa häiritsemään työelämää. Nim.merkillä Kotona sairaslomalla vatsakipujen takia.

Itse pääasiassa hallitsen vatsaani, mutta joskus tulee niitä päiviä, että se hallitsee minua. Nyt tosiaan olen kotona sairaslomalla, koska toissayönä heräsin tuskanhikeen ja järkyttävään vatsakipuun, enkä saanut enää nukuttua koko yönä sen jälkeen. Vatsakipu jatkui vielä aamulla ja päivällä, joten eipä siinä kauheasti töitä tehdä. 
Työterveyshoitaja ei onneksi sen kummemmin ihmetellyt, kun kerroin "sairastavani" (kun eihän tämä varsinaisesti sairaus ole) IBS:ää ja osasin kertoa, ettei ole eka kerta eikä tämä tosiaan mistään muusta johdu. Yllättävän positiivinen käynti, ainoa asia, mitä ko. hoitaja kysyi oli, olenko varma, ettei kyse ole umpisuolesta. Helppo sanoa, että juu ei ole, se mokoma on jo ajat sitten leikattu ja tämä on tuttua kipua muutenkin. Sen jälkeen vain ehdotti, että pyytäisin työterveyden puolesta, että saisinko käydä ravitsemusterapeutilla. Been there, done that, joten tyydyin kiittämään ehdotuksesta ja kerroin käyneeni. Mutta ainakin sain ihan rauhassa ilman suuria selityksiä jäädä kotiin makaamaan sikiöasennossa.

Sairaslomaa on aina ikävä kuitenkin hakea IBS:ään liittyvistä syistä, kun ei tosiaan kyseessä ole mikään oikea (hyväksytty) sairaus, joka aiheuttaisi poissaoloja. En ihmettele, vaikka kuuluisikin napinaa siitä, että kyllä nyt pientä vatsakipua voisi kestää. Juuh, niinhän minä kestänkin, suurimman osan ajasta jopa työaikana, mutta kun joskus se kipu vain on niin lamauttavaa, ettei siinä hymyillä asiakkaille saati johdeta vuoroa. Toisaalta kun ei kaikille työtovereille haluaisi selittää, mikä vaivaa, kun sitten pitäisi kertoa myös siitä, mitä IBS on. Kuka haluaa kuulla tätä: "No se on vähän sellaista, että vatsa ei tykkää tietyistä jutuista, ja sitten jos vahingossa menee syömään sellaista, niin mahasi turpoaa kolme kertaa normaalin kokoiseksi ja tuntuu siltä, että suolesi räjähtävät sisälläsi. Niin, ja sitten saattaa paska lentää koko päivän, että älkää toki ihmetelkö jos istun vessassa. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että joskus saatan olla kipeä ihan vain sen takia, etten ole käynyt moneen päivään paskalla ja suolisto huutaa apua. Elkääkä välittäkä ihme hajuista, se on vaan minä!"
Juuh ei.

Ihanteellista olisi, kun saisi istua yksin jossain toimistossa, josta vain saisi hipsaista vessaan, kun tarve vaatii. En kuitenkaan kuulu niihin, joilla tällainen mahdollisuus on, koska joudun olemaan koko ajan ihmisten tavoitettavissa, ja valmis liikkumaan talon toisesta päästä toiseen.

En mielelläni ota sairaslomaa vatsan takia, koska silloin tuntuu siltä, että oikeasti annan jonkun niinkin "pikku" jutun häiritä elämääni. Joskus on kuitenkin pakko.
Olen siitä onnekas, että IBS laukesi omalla kohdallani vasta kun opinnot olivat lähes suoritetut, niin eivät opinnot kärsineet vatsasta. Pystyin istumaan kursseilla ja nauttimaan opiskeluajastani. Mutta kaikkea hyvää ei voi tietenkään saada.

Siispä tsemppiä kaikille työssäkäyville suolistovammaisille!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Wake me up when this fatigue ends.

Lokakuu ei ole lähtenyt liikkeelle ihan toivotulla tavalla. En ole joutunut sairaalaan tai edes käymään verikokeissa (amen for that) tai mitään. Mutta olen ollut väsynyt. Hyvin väsynyt. Viikonloput pelkästään nukun. Siis kirjaimellisesti pelkästään. Perjantai-iltaisin lösähdän sänkyyn ja kuorsaan seuraavat 12h, välillä saatan heräillä mutta vaan käännän kylkeä ja jatkan kuorsaamista. Lauantaina olen muutaman tunnin hereillä, hyppään jälleen sänkyyn ja otan yleensä 2-3h päikkärit. Illalla silti väsyttää ja yöllä nukun taas 12h. Lauantai ja sunnuntai kuluvat siinä, että yritän tehdä jotain kouluhommia, siivota, tehdä ruokaa, käydä keskustassa, nähdä kavereita. Mutta en jaksa. En vaan jaksa. Olen niin vitun uupunut koko ajan. Tälläkin hetkellä (mulla on syysloma) tekisi mieli kaatua tuohon pedattuun sänkyyn kaikki vaatteet päällä, ottaa tyyny kainaloon ja pistää silmät kiinni. Vaikka heräsin tänään vasta yhdeltä.

Eniten tässä häiritsee se, etten tiedä mistä tämä johtuu. Mua on väsyttänyt näin paljon viimeksi silloin kun vuosin verta, mutta nyt ei ole sellaista ongelmaa. Vai onko tää vaan perus syysväsymystä? Onko tää "normaalia"? Ei nimittäin tunnu siltä. Syönkö jotenkin todella huonosti ja siksi en jaksa? Onko mun hemoglobiini taas liian alhainen? Mikä mua vaivaa??

Ei ole kiva olla koko ajan väsynyt. Haittaa elämää aika paljon ja saa muutenkin mielen matalaksi.

Viimeistään joulukuussa saan tietää onko mun rauta-arvot taas tipahtaneet, siihen asti voinen vain toivoa että tää tilanne ei ole pysyvä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Krapula-aamun tekeminen numero yksi.

Lääkkeiden syömisestä on muodostunut mulle aika rutiinihomma. Se on sekä hyvä että huono asia. Huono se on niinä iltoina, kun kello on kymmenen illalla ja luulen jo ottaneeni lääkkeet, koska otan ne iltaisin aina kahdeksan-yhdeksän välillä ja "enhän mä ny semmosia unohtais" - kunnes muistan että hupsistarallaa, enpä olekaan avannut lääkepakettia vielä tänä iltana.

Ja sitten on sellaisia aamuja kuin tänään... olin eilen tequilabileissä (juuri niin petolliset kuin miltä kuulostavatkin) ja raahauduin kotiin kahden aikaan yöllä. Rojahdin sängylle täysissä pukeissa ja samm-- köhköh, siis nukahdin heti. Heräsin aamuyhdeksältä ja mietin että kun nyt silmäni aukaisin niin voisin samantien ottaa aamulääkkeet. Pillerit naamaan, vaatteet pois, peiton alle ja nukkumaan vielä seitsemäksi tunniksi. Neljän aikaan uudelleen herätessäni ajattelin, että oon mä aika tunnollinen.

Eipähän ainakaan seuraava paha vaihe johdu siitä, että laiminlöisin lääkkeiden syömistä.