tiistai 16. syyskuuta 2014

Pika-update.

Tulin vaan sanomaan, että Tursajaiset survival kittiä ei ikinä tarvittu. Tai no, Nutridrinkit tuhottiin kyllä, mutta yhdessä parin muun ihmisen kesken (viini ei vienyt nälkää ja makkaraperunat maksoi kuusi euroa) eikä syystä "mahani päätti syöstä ulos kaiken sisältönsä ja nyt heikottaa". Muutoin kaikki valmisteluni oli turhaa, en juossut vessassa/pusikoissa yhtään sen useammin kuin kukaan muukaan.

Sitäkin tulin sanomaan, että join tänään päiväkahvit kirppistelykierroksen keskellä ihan oikeassa kahvilassa. Kahvitauon jälkeen kierrettiin vielä kaksi kirppistä. En joutunut kummassakaan paikassa juoksemaan vessaan.

Niin ja sitä, että olen viime aikoina syönyt (liikaa..) pizzaa ihan normaalipohjalla (siis ei gluteenitonta) eikä mahani ole (vielä) räjähtänyt.

Toisinaan tuntuu, että mun pitäisi luottaa kroppaani enemmän.

...kun taas joskus tuntuu siltä, että kroppani vihaa mua. Silloin mä vihaan sitä yhtälailla.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tursajaiset survival kit suolistovamma-style!

Mä olen vähän sellainen ihminen, joka tykkää varautua pahimpaan. Otan aina sateenvarjon mukaan vaikka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, lokakuussa alan kantaa tumppuja mukana tosi kylmän ilman varalta, en koskaan lähde kotoa minnekään ilman lompakkoa, kännykkää ja avaimia... ja niin edelleen. Koitan olla aktiivisesti ajattelematta worst case scenariota, mutta haluan silti olla varautunut siihen. Koska mitä jos. Mitä jos sataa eikä mulla ole sateenvarjoa?? Ääks. Inhoan muutenkin sitä, kun kukaan ei tiedä missä pitäisi olla ja mitä tehdä ja kaikki pyörii ympyrää miettien että minnes nyt, argh. Haluan tietää missä mennään.

Huomenna on Tursajaiset, Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan fuksiais-juhla-juttu. Olen Tampereen ammattikorkeakoulun fuksi, joten olen yksi niistä monista jotka kulkevat isossa lössissä ympäri Tamperetta suorittamassa rasteja (joiden sisällöstä mulla ei ole mitään hajua). Odotan tätä innolla, mutta mieleen hiipii myös se pelottava hirviö nimeltä worst case scenario - mitä jos suolistoni ei tykkää lounaasta, mitä jos rasteihin kuuluu jotain syömistä, mitä jos mahani menee aivan sekaisin mahdollisista (köhköh) aikuisten iloliemistä, mitä jos missään ei ole vessaa... ja lopputuloksena paskon housuuni. Ei olis kovin kiva.

Estääkseni itseni nöyryyttämisen monen sadan ihmisen edessä, kokosin huomiselle survival kitin! Ja sehän näyttää tältä:


1) Vessapaperia. Sarjassamme itsestäänselvyydet.

2) Pari Nutridrinkkiä, nämä on todella käteviä niinä päivinä kun maha ei siedä yhtään mitään mutta jotain on pakko syödä - tai esim. tähystyksen jälkeen, kun ei todellakaan tee mieli syödä mitään.. en ole vielä ihan päättänyt skippaanko suosiolla koululounaan ja juon sen sijaan pari tällaista, vai juonko nämä sitten vain äärimmäisessä hädässä. Katsotaan huomenna mikä on fiilis. Näissä Nutridrink Protein -juomissa on 300 kaloria per pullo, normaaleissa Nutridrinkeissä on 200 kaloria (normaaleja yksilöitä ei löytynyt tänään apteekista, joten otin proteiineja). Tuotteesta vähän riippuen ovat gluteiinittomia/laktoosittomia/maidottomia ja vähäjätteisiä. Kaakaon makuiset ovat makoisia sekä lämpiminä että kylminä, niistä muista mauista en oikein perusta.

3) Lääkkeet, tietysti. En ala sellaiseen että skippaisin iltalääkkeitä koska olen koulussa/pubissa iltaa istumassa/ylipäänsä ihmisten ilmoilla, paikassa jossa "joku saattaisi ihmetellä". Jos ihmettelee, saa kysyä, en loukkaannu epätietoisuudesta.

4) Potilaspassi - jossa ei tällä hetkellä lue oikeastaan muuta kuin mun nimi, puhelinnumero ja sairaus. Lääkkeitä en ole sinne listannut, koska olen koennut sen turhaksi. Mutta tämä kulkee aina mukana, onpahan ainakin jotain millä todistaa että kyllä, olen oikeasti pitkäaikaissairas.

5) Vessapassi. En ole vielä joutunut tätä käyttämään, mutta tasantarkkaan käytän jos tilanne sitä vaatii.

Kuvasta puuttuu vielä yksi olennainen osa survival kittiä, vaihtoalkkarit. Niitä en kuitenkaan ala kuvata nettiin, koska jostain syystä se tuntuisi hieman... oudolta? No mutta, vaihtoalkkarit lähtee mukaan vaikka niitä ei kuvassa näykään!

Sellaista tänään. Huomenna kohti Tursajaisia, moikataan jos tavataan! (Jos tunnistatte mut, meidän ryhmällä on nääs aika hienot asut buahaha.)

lauantai 6. syyskuuta 2014

For my will is as strong as yours!



Mitä tekisi mieli sanoa tälle sairaudelle niinä päivinä, kun kaikki on huonosti. Esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun oltiin kouluporukan voimin Mediapoliksessa jonkinlaisessa Ylen keskusteluiltapäivässä. Aamu oli todella huono, heikotti, huimasi, oksetti ja toivoin koko ajan että tilaisuus päättyisi ja pääsisin vessaan, mutta niin vaan jaksoin reilun tunnin muiden ihmisten seurassa ja kameroiden edessä (jos olisin tiennyt, että se juttu streamattiin Yle Areenaan, olisin pistänyt jonkun fiksumman paidan päälle..) rynnimättä pois paikalta. Hahaa, in your face, ulcerative colitis! Minä olen jääräpäisempi kuin sinä, sinä et mua määrää!

Tosin never say never... ensi keskiviikkona on Tursajaiset. Iltapäivä ulkona Tamkin ekan vuoden opiskelijoiden ja niiden tuutoreiden kanssa (eli törkeästi porukkaa), vessoista ei tietoa, ei mitään hajua millaisia rasteja pitää tehdä (eli kuinka moneen kuuluu kuningas alkoholi/jotain mitä täytyy syödä?) ja mitä jos on paha-maha-päivä... pitää tehdä jonkinlainen survival kit tuolle päivälle, varmuuden vuoksi.